jenni

Bloggaus-terapiaa

Olen miettinyt monesti miksi käytän vapaa-aikaani blogi-kirjoittelulle ja joiden aiheena on yleensä vanhukset.  Voisi luulla, että vapaa-aikana haluaisi miettiä aivan eri asioita kuin työtään. Ja jos työtään miettii, niin se menisi stressin puolelle. Niin miksi kirjoitan?

Ensinnäkin työssäni kohtaan usein epäkohtia. Haluan hoitaa hyvin, mutta se jääkin hoivakodin seinien sisälle. Kun omat keinot loppuvat ja täytyisi lähettää vanhus muualle saamaan hoitoa, kohtaan epäkohtia; hoitoa saa, jos saa. Se ristiriita tuntuu välillä raskaalle, että tiedät mitä pitäisi olla, mitä vanhus tarvitsisi, mutta yhteiskunnalla ei ole resursseja. Mitä minä yksittäinen hoitaja voin tehdä?

 –Kirjoittaa! Samalla, kun sanat ja lauseet  syntyvät, helpottaa, olen tehnyt jotain. Puheenvuoro-blogillani on ollut 11 kuukauden aikana 12 900 lukijaa ja käyntejä on ollut 14 162. En tiedä millaisia lukijamääriä muilla blogeilla liikkuu, mutta en voi olla, kuin tyytyväinen. Minä, tavis olen saanut jaettua mummo-tietoisuutta eteenpäin. Uudella Suomella on paljon lukijoita sekä bloggaajia, meitä taviksia kuin päättäjiäkin. Uskon, että tänne kirjoittamisella on merkistystä.

http://www.poliisi.fi/poliisi/blog_ek.nsf

Erittäin hyvä poliisin kirjoitus, joka laittaa ajattelemaan. Auttajatyössä, niin poliisin kuin hoitajankin, jaksaminen loppuu, kun lakkaa näkemästä hyvää. Kun vanhusten hoidontila mietityttää, niin sitä osaa eritavalla iloita niistä asioista, jotka ovat hyvin. Viimeisin ilonaihe oli uusi erikoispyörätuoli mummolle, jonka istuminen tavallisessa alkoi olla mahdotonta. Ehkä olin vähän liiankin onnellinen, kun kiittelin tuolin tuoneen fysioterapeutin vaivautuneeksi, tavallista työtäänhän vaan teki!

 

http://www.valli.fi/pdf/vv-flyer.pdf

Kaikki mukaan!

 

mummojen ja pappojen puolesta

 

Jenni

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Simo Narkala

Älä huoli ! resurssipulaan on jo satsattu. Hoitajia ollaan parhaillaan kotouttamassa. Eihän tämä ole nollasummapeliä. Jos, ja ihan taatusti kun saamme satsattua guggenheimiin, elähdymme poliisit tarpeettomiksi.
Se on kaikille lisää, jos yhdelle antaa. Älä vaan kyynisty!

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Jennillä on lämmin asenne.

Huomioni kiintyi seuraavaan kohtaan:
"Haluan hoitaa hyvin, mutta se jääkin hoivakodin seinien sisälle. Kun omat keinot loppuvat ..."

Sanoisin että tuossa on nykyisen työelämän yleisempikin heikkous. Työroolit ovat suljettuja. On "esimiestä" ja "pomoa", on ennalta annettua tarkasti rajattua tehtävää joka on "suoritettava". Tällainen on turhauttavaa, tylsistyttävää ja synnyttää pakoreaktion. Minun pakoreaktioni on nettikirjoittelu (esim. tämä US-blogi). Koen että antoisin työni on kirjoittelu eikä ns. virallinen työ.

Selailin kirjaa 'Oppiminen, tieto ja ongelmanratkaisu'. Siinä käytiin läpi ongelmatyyppejä. Yksi tyyppi on interpolaatio-ongelmat: lähtö- ja lopputila on ennalta tunnetut, tehtävä on suljettu.

Valtio (TEM, Ihalainen) puhuvat kuinka Suomeen luodaan Euroopan paras työelämä. Olen täysin varma että työelämän suurinta ongelmaa eli työroolien sulkeutuneisuutta valtion politiikka ei helpota, koko ongelmaa nuo viisaat ministerit eivät edes tiedosta.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Jenni!
Tämä on aivan oikein:

"Mitä minä yksittäinen hoitaja voin tehdä?
–Kirjoittaa!"

Minun vinkkini:
- Kirjoita säännöllisesti.
- Jaa omia ja muiden tärkeitä kirjoituksia Facebookissa jne.
- Kommentoi mahdollisimman paljon myös muita ja he kommentoivat sinua. Sen enemmän kommentteja saat, sen enemmän lukijoita saat.
Tähän täytyy samalla todeta, että täällä Puheenvuoroissa on myös "kikkailijoita" ja kikkailevia narsisteja, poliittisia pellejä, jotka saavat paljon kommentteja. Heillä se toimii kuin iltapäivälehdet => paljon lukijoita, muttei mitään sanottavaa.
Älä kuitenkaan vertaile itseäsi heihin, vaan pääasia, että asiasi saa lukijoita.

Samoista aiheista kirjoittaa Marjatta Halkilahti ja hänellä on käsittääkseni paljon lukijoita ja melkein ainoa koksu, jota jaksan lukea. ;=)

Henry

Käyttäjän marjattahalkilahtiblogituusisuomifi kuva
Marjatta Halkilahti

Kiitos Henrylle!

..

Ja Jennille: se on just noin mitä Henry sanoo. Eli kirjoita, kirjoita, kirjoita! Ikäihmisten puolesta puhujia tarvitaan!

Ei täällä joka hetki tartte suuna päänä olla, mut silloin, kun tulee inspiraatio, tuuppaat vaan tekstiä ulos! Minulla ainakin on päiviä, jolloin ei inspiroi mikään ja muutakin tarttee tehdä kun tietsikan äärellä istua. Mutta sit on sellaisia päiviä, jolloin päässä pulppuaa vaik mitä aihetta. Se on sit istuttava nöyrästi alas ja annettava tekstin tulla.

Nii!
Että jatketaan!
Iloista kesää Sinulle.

Henrylle kans!

Käyttäjän jenni kuva
Jenni Lavikka

Henry ja Marjatta! -Noh, miepä kirjotan! :)

Tosiaan kirjottaminen vaatii tietyn tunnetilan ja inspiraation.Ajatukset kypsyvät pikku hiljaa ja aiheet löytyvät elettävästä elämästä.

Ja kyllä vanhusten puolesta puhujia tarvitaan, sain sen surukseni taas tänäänkin todeta. Kuulemani mukaan tällä hetkellä 100 vanhusta jonottaa hoitopaikkaa Lappeenrannan alueella. :(

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kiitos samoin molemmille.
Vielä Marjatasta; ei hän mikään oikea koksu oo, vaan sellainen sosiaalisesti sydämmellä ja lämmöllä ajatteleva ihminen.
Meidän pitää kaikkien oppia sellaisiksi - puoluekannasta ja suuntauksesta riipumatta. Varmaan pantaisiin yksi kunta ruotuun alta viikon, mutta kun ne muut... ;=) Ne ei vielä osaa.
Kirjoitellaan kunnes oppivat tavoille.

Henry

Toimituksen poiminnat