jenni

Huudetaan yhdessä vastatuuleen!

Välillä tulee tunne, että kaikki on jo sanottu ja kirjoitettu. Kaikki kulkee samaa rataa ja oikeastaan mikään ei ole muuttunut, mitään ei ole tehty. Mikään ei tunnu enää miltään. Asia on arkipäiväistynyt, siitä on tullut vaan olemassa oleva asia, jota kukaan ei enää kyseenalaista. Kaikkeen tottuu vai tottuuko? Tilanteeseen tottuminen, sopeutuminen, on tärkeä selviytymiskeino. Ensin taistelet ja sitten sopeudut, jos asia ei vaan muutu. Timo Rautiainen laulaa, että ”hän huutaa vastatuuleen, vaikka pystyisi myötätuuleen kuiskaamaan, soutaa veneensä vastavirtaan, vieden veneensä virtaan kuohuvaan.”

Olen useasta suunnasta kuullut hoitajien väsymisestä työhönsä, leipiintymisestä, turtumisesta ja tottumisesta ainaiseen riittämättömyyden tunteeseen ja sekä siihen, joskus karuunkin, todellisuuteen vanhenemisesta kotisuomessa. Vanhustenhoito on raskasta, fyysisesti sekä henkisesti. Ymmärrän kyllä, jos haluaa vaihtaa työnsä helpompaan, enkä ketään halua siitä moittia. Olen vain surullinen jokaisesta menetetystä hyvästä, vanhustyöhenkisestä hoitajasta. Se on vanhuksilta pois! Tilallehan voi tulla vain työnsä suorittaja.

Käänsin hetkeksi veneeni virran vietäväksi ja menetin ääneni huutaessa vastatuuleen. Menetin toivoni siihen, että jokin muuttuisi, että kirjoittamalla voisi johonkin vaikuttaa. Tutut ja tuntemattomat alkoivat kysellä, enkö kirjoitakaan enää blogia. Epäili joku leikkimielisesti, että olenkohan enää hengissä. Olenhan minä, ”ääni” vain katosi. Epäkohtiin törmään viikoittain; ambulanssit eivät ota kyytiin, ”liian vanhoja” ei hoideta, hoitopaikkaa jonottaa yli sata vanhusta, hoitopaikkoja olisi, mutta niitä ei osteta…. Siihen turtuu, ikäviin uutisiin, epäkohtiin, joihin ei suoraan voi omalla työllään vaikuttaa. Siihen ei kuitenkaan pidä tottua, koska silloin on menettänyt jo sydämensä.

Lupaan, etten lopeta kirjoittamista ja vastatuuleen huutamista. Ehkä jos yhdessä huudetaan, joku voisi kuullakin. Lupaathan ”huutaa” kanssani maan hiljaisten puolesta?

 

 

edelleen mummojen ja pappojen puolesta

 

Jenni

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Pekka Salo

Ääni vahvistuu, kun huutaa vastatuuleen. Sinne ei kuitenkaan ole syytä sylkeä tai pissiä. Tulee omille silmille.

Käyttäjän jumminoma kuva
jukka makinen

Fiksumpi käyttäisi tekniikan apuja. Vaikka soittaisi kännykällä.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Ok, oiken hyvä, periksi ei anneta ja huuama porukalla!

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Aika lujaa saat huutaa, että Helsinkiin asti kuuluu. Saman havainnon on tehnyt moni muukin ja liittynyt riviin:

http://www.suomussalmi.fi/matkailija/kayntikohteet...

Käyttäjän KristinaKalliojarvi kuva
Kristiina Kalliojärvi

Välillä voi koittaa ärsyttävää inisemistä päättäjien korvissa (kurkku kipeytyy vähemmän). Olen ajatellut sopivasti aina välillä piristää esim. vanhustyönjohtajan päivää, samoin kuin sosiaali- ja terveyslautakunnan mielialaa isäni kotikunnassa, kunnes tuetun kotiasumisen yksikössä (mikä sanahirviö) alkaa tapahtua parannuksia. Tavoitteeni on se, että asioihin puuttuminen tuntuu lopulta vähemmän työläältä, kuin kanssani niistä loputtomiin keskusteleminen. Strategiahan se on tämäkin.

Ps. Kimmo, jos satut kuulolle: kiitokset tähän mennesä osoittamastasi kärsivällisyydestä. Soittelen taas pian.

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"mikään ei ole muuttunut, mitään ei ole tehty. Mikään ei tunnu enää miltään."

Tutunoloinen tunne, ainakin ajoittain ja ehkä entistä useammin.

Paljon on kuorossa huutamista, usein hetkellisistä asioista. Mitä siitä jää? Pitäisikö välillä hiljentyä, vetäytyä, katsoa etäämpää. Mutta mistä etäämpää? Tuntemuksistako? Jenni kirjoittaa tuntemuksista ja ehkä siksi tämä kirjoitus pysäytti ensi lukemalta.

Hyvät taiteilijat katsovat etäämpää ja puhuvat siitä miltä asiat tuntuu, miten ne koetaan. Esim. Mika Ronkaisen elokuva suomalaissiirtolaisista, Virpi Suutarin elokuvat sivussa elävistä tai muut.

Onkohan tuo "kaikkeen tottuminen" myös ammattiasemasta juontuva pakko? Lähihoitaja? Hirveällä porulla säädettiin vanhuspalvelulaki mutta vieläkö joku muistaa kyseisen lain olemassaolon! Eduskuntaan tuli viime vaaleissa muutama lähihoitaja, mutta...?

Tero Virtanen
Käyttäjän jakpaju kuva
Jouko Paju

Ehkä kaikkein raskainta on se että olette nykyään jatkuvasti median tulilinjalla. Tekee niin tai näin aina menee väärinpäin - itse olen ehdottomasti eutanasian kannalla - en itse haluaisi olla kenellekkään vanhana vaivaksi. Voi tuntua rajulta, mutta ei ole kovin ihmisarvoista
elämää olla avuton kuin pikkulapsi ja ulostaa vaippoihin.

Tapio Niemi

Minä se taas olen miettinyt että parempi palaa loppuun kuin kuihtua hiljaa pois, ja tupakka taukokin on taas mielessä.

Petri Muinonen

Minusta niitä hiljaisia löytyy aivan liikaa yläasteilta ja lukioista. Heidän edestään työskennellen mahdollistetaan kenties merkityksellisempi elämä, joka saattaa antaa eväät myös sille, että takaisin vaippaikään päästyä ei tarvitse olla niinkään hiljaisten joukossa. Mitään pois ottamatta vanhuksista huolehtimisen glooriasta.

Toimituksen poiminnat